TAVASTIA-KLUBI 14.9. KLO 19.53.17

The Duke

Roy Orbison: In the Real World

King Curtis: Memphis Stew

E Street Punks

 

Billy Joel julkaisi biisin ” Say Goodbye to Hollywood” vuonna 1976, Ronnie Spector & the E Street Band levytti parhaan version vuotta myöhemmin. ”Bobby’s driving through the city tonight in a hot new rent-a-car…”. Jokainen pysähdys liikennevaloissa on elämää suurempi, Little Stevenin tuottama äänivalli kaatuu uljaasti päälle ja Ronnie Spectorin ääni on Ronnie Spectorin ääni – tietenkään siitä ei tullut hittiä.

Halusin suomentaa tämän unohdetun järkäleen. Pääsin kertosäkeeseen ”Heitä hyvästit Tavastialle jotain jotain…” kun huomasin, että ei mene rytmisesti ihan oikein, mutta ajatushan on mahtava! Ensin yritin tietysti keksiä amerikankokoisen tarinan laulajasta joka/bändistä jonka laulaja/heistä kahdesta jotka yö erotti…”Helsinki – savun ja sumun kaupunki…” Tultuani järkiini päätinkin kirjoittaa dokumentin omasta elämästäni.

ESPtuikebwrajaus

1) Nuorten ihmisten bändit eivät yleensä pääse Tavastialle. (Eri mälsää!)

2) Joidenkin nuorten ihmisten bändit pääsevät Tavastialle. (Ja se on meille ihan oikein!)

3) Joidenkin entisten nuorten bändit eivät yleensä pääse Tavastialle. (Niinpä.)

Ja valmis! Näinkin mutkikkaita polkuja pitkin syntyy keikan avausbiisejä.

Olen unelmoinut pääsystä Tavastialle aika kauan – yksin sinne ei kyllä kannata minkään bändin yrittää. E Street Punks on tarvinnut matkaseuraksi Riikan, Juhan, Lauran, Mekun, Ainon, Marjan ja monta muuta. 40 minuuttia Urho Kekkosen kadulla on hyvä alku.

Roy Orbison ja King Curtis.

Voi sen näinkin tulkita

The Duke:

On olemassa ihmisiä, jotka kuuntelevat musiikkia. Jotkut meistä tanssivat keittiössä, lumoutuvat melodian kauneudesta ja haukkovat henkeään kun harmoniat oikein osuvat kohdilleen. Jotkut kuuntelijat ovat kiinnostuneita jopa laulujen sanoista. Muut sitten kuulostelevat kivaa musaa. Siis kaikkea hyvää, ei mitään huonoa. Sellasta mukavaa, hyvin tehtyä, missä on kiva rytmi.

Kuuntelija päättää, mistä laulu kertoo. Tarina voi olla sama kuin tekijän päässä. Tämä ei ole tietenkään mitenkään välttämätöntä. Kerron tässä muutamista teksteistämme, koska voihan sen näinkin tulkita.

AINOA

Kun suru iski, tuntui siltä, että olen ainoa, jolle on käynyt näin. Järki sanoi, että en varmasti ole. Viis järjestä, siltä TUNTUU. V.A. Koskenniemi sanoi jo 1918: ”Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin”. Roy Orbisonin ”Only One” (CD: Mystery Girl) on hyvä laulu aiheesta.
Suomensin sen ja ajattelin tarjota Agentsille. Jotenkin en muistanut – ja sittenhän se Kääriäinen vaihtoikin maisemaa. Palasin tekstin pariin myöhemmin ja aloin säveltää. Yritin tehdä edes sävellyksellä eroa Orbisonin biisin, mutta sehän nyt ei tietenkään onnistunut.

Teksti luettelee tilanteita, joihin surun runtelema ihminen tahtomattaankin joutuu. Vähän pihalla, haluaisi olla muualla –missä muka? Tähän ei tullut kertosäettä, koska sanat loppuivat.
Pistettiin soolo. Se oli hyvä ajatus. Sovittiin heti kättelyssä, että ei sovita kauanko soolo kestää.
Se loppuu niin kuin itku loppuu.

dukedown

Eli aika usein näin.

HÄMEENTIE

Kaupungilla liikkuu ihmisiä, joita olen rakastanut. Kun heihin törmää, tulee mieleen, että pitäisi jotenkin, jotain…öö…siis hei moi? Vaikea olla niin kuin ei tuntisi (siihenkin on kyllä joskus syytä, ainakin toisella), vaikea sanoa mitään järkevää. Viihdeteollisuus opettaa käyttäytymään hassun kömpelösti, koska amerikkalaiset nyt eivät vaan voi kävellä ohi ja nyökätä.

Teksti alkoi iskevästä sanasta. Sävellys vaati toistettavan rivinlopun. Rallattelin menemään: ”What-I-do?”, ”Rakkau-des-ta”, ”Böbon Striit”, ”Eteen-PÄIN!” Näitä tuli liukuhihnalta, mutta mikään ei vaan sytyttänyt. Ammattitekstittäjät ratkaisevat tämän ongelman tekemällä vaan. Me muut laitamme asian lepäämään ja luotamme siihen, että kyllä se sieltä tulee, kun ei tee mitään. Näin kävi.

”7:15 jälleen mua vie, HÄMEENTIE”. Siinähän se on. Kokeilin muitakin kulkuväyliä, mutta useimmiten ensimmäinen on paras. Jostain kumman syystä yritin taas väen vängällä saada riimejä joka väliin. Tähän vaivaan helpottaa Dave Lindholmin kuuntelu. Ja sittenhän se tarina kirjoittikin itsensä. Sankarimme joutuu töiden takia sahaamaan edestakaisin niillä kulmilla, missä kaikki tapahtui.

OLISITPA TÄÄLLÄ

Vaikka kuinka vastustankin jossittelua, haikailua ja konditionaalin käyttöä, tätä ajatusta on vaikea väistellä.
Kaikki vanhemmat eivät ehdi isovanhemmiksi. Tässä se on rytmisyistä vuodesta kiinni. Oikeasti väliä oli vuosi ja 7 kuukautta. Ja vuosi ja 6 kuukautta. Molempien kirjoittaminen tähän olisi ollut jo liikaa.

TÄÄ ON KAIKKI TÄSSÄ

Nykyisen tutkitun tiedon mukaan näin on. Jos ei sitä kestä, niin paras juosta kännissä kirkkoon. Magneettiranneke viuhuen.

Kosketuksen tyhjä loimi

The Duke

[target:]
>KOSKETUKSEN TYHJÄ LOIMI KUTOO VIITAN HARTEILLEEN<
[method: full verbal autopsy]

1. Lingvistis-poeettinen analyysi merkitysyksiköittäin

1.1. KOSKETUKSEN TYHJÄ LOIMI

1.1.1 Vertauskuva: Fyysinen lähestyminen, joka ei tunnu miltään. Tässä yritys korostaa loimen=kosketuksen ankeutta poeettisesti (”TYHJÄ”) kariutuu siihen tosiseikkaan, että loimi poikkeuksetta ON tyhjä käyttötilanteeseen saakka. Vrt ”hiuskampa”, ”sisähalli”. Vastakohta-analyysin mukainen ”kosketuksen täysi loimi” johtaa kyllä sangen antoisille poluille; onhan loimen yleisin sisältö hevonen.
1.1.2. ”Kosketuksen loimea” ei ole koristeltu lainkaan. Tämäkin yritys korostaa tilanteen haljuutta hajoaa siihen tunnettuun tosiseikkaan, että loimi on karun funktionaalinen kangas (kts 1.1.3.)
1.1.3. Loimi on yleisimmin hevosen suojavaate, jonka tärkein päämäärä on lämmittäminen, ei niinkään esteettinen omaleimaisuus. Kieliopin mukainen ja realistinen tulkinta on, että kyseessä on Kosketus-niminen hevonen, jonka loimea ei ole sen kummemmin koristeltu.
1.1.4. Realismiin nojaa myös tulkinta, jossa kyseessä oleva loimi on tyhjä, koska Kosketus-niminen hevonen ei ole paikalla. Konkreettinen tulkinta voi näin samaan aikaan olla myös sangen lyyrinen ja emotionaalinen (vrt . kappaleen ”Vanha riimu” avainrivi: ”Polle poissa on”).
1.1.5. Hiukan haastava on tulokulma, jossa loimi viittaakin kudottaessa kankaan pituussuunnassa kulkevien lankojen järjestelmään…Lyriikan laatija pyrkisi näin ollen hakemaan erittäin omaperäistä ilmaisua. Mikäli loimi on tyhjä, jää jäljelle kangas, jossa on vain kuteita, ts. rivi lankoja, jotka on aseteltu 90 asteen kulmaan tähän olemattomaan loimeen nähden. Tämän tulkinnan käyttökelpoisuuden kertoo aika.

1.2. KUTOO VIITAN HARTEILLEEN

1.2.1. Viitta on folk- ja poploren keskeistä vaatetusainesta. Tunnettuja viitan käyttäjiä ovat noidat, taikurit ja supersankarit. ”Tuskan viitta hartioilla” on tunnetuimpia suomalaisen tunnerekisterin ilmaisuja. Yllättävää kyllä, tässä ilmaisu on tukevasti kotiteollis-realistista, vaikka aineksia syvyyteen onkin tarjolla.
1.2.2. Viitta tarkoittaa kulkureitin varrella olevaa suuntaopastetta. Nykyään ne valmistetaan pääosin säänkestävästä metallista. Kutomalla tehty opastin, joka asetetaan olkapäille, ohjaa vahvasti ajattelemaan surrealismin kuvastoa. Voisi kuvitella supersankarin hyvinkin pystyvän moiseen toimeen.
1.2.3 Urbaanimpi tulkinta avaa kokonaan uuden tapahtumahorisontin. Tekstin laatija käyttää rohkeasti englannin kielen sanaa ”heart”, sydän, sen onomatopoeettisessa muodossa[hɑɹt]. Näin aukeaa uusi kuva: on useita sydämiä, joille kudotaan yksi yhteinen viitta!

2. Kokonaisuuden mahdolliset merkitykset ristiintaulukoiden

KOSKETUKSEN TYHJÄ LOIMI KUTOO VIITAN HARTEILLEEN=
2.1. Ei-tuntuva fyysinen lähestyminen tekee itselleen viitan vaatteeksi.
2.2. Ei-tuntuva fyysinen lähestyminen tekee itselleen suuntaopasteen erittäin haastavalla tekniikalla
2.3. Ei-tuntuva fyysinen lähestyminen tekee omistamilleen sydämille yhteisen viitan.
2.3. Ei-tuntuva fyysinen lähestyminen tekee omistamilleen sydämille yhteisen suuntaopasteen teknisistä haasteista piittaamatta.
2.4./2.5.Tunnetun hevosen käytössä oleva suojakangas tekee itselleen viitan/suuntaopasteen.
2.6./2.7. Tunnetun hevosen käytössä oleva suojakangas tekee omistamilleen sydämille yhteisen viitan/suuntaopasteen.
2.8./2.9. Tunnetun hevosen käytössä ollut suojakangas tekee itselleen viitan/suuntaopasteen.
2.10. Tunnetun hevosen käytössä ollut suojakangas tekee omistamilleen sydämille yhteisen viitan/suuntaopasteen.
2.11./2.12. Kuteet tekevät itselleen viitan/suuntaopasteen.
2.13./2.14. Kuteet tekevät omistamilleen sydämille yhteisen viitan/suuntaopasteen.

3. Antoisimmat merkitykset

Selkeästi muita korkeammalle nousevat 2.3., 2.4. ja 2.8.. Seuraavat tulkinnat ottavat hiukan vapauksia ilmaisun leveydessä.
2.3. Kosketus, joka ei tunnu miltään, pitää hallussaan useita sydämiä. Nyt tämä aikamme ilmiö kutoo näille väräjäville ihmisyyden vertauskuville yhteisen viitan!
2.3. Useat sydämet kuuluvat Tuntumattomalle Kosketukselle. Zap-Zipety-Zap! Hän kutoo valoa nopeammin tienviitan! Pako voittoon!
2.8. Polle poissa on…ja loimi yksinäinen. Viitan lohduksens’ kutoo tuo.

4. Huomioita

Lyriikan laatija ja vokalisti eivät a) osaa suomea b) välitä.
Äänittäjä, miksaaja ja levy-yhtiön hemmot eivät a) kuuntele b) tajua c) välitä.

Anna Eriksson: Anno Domini, 2. säk