TAAS MENI HERMOT TÄHÄN KAIKKEEN

The Duke

Antiikin Kreikan neljä hyvettä: käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeamielisyys ja kohtuullisuus.

Makedonialaiset nuoret tienaavat (kuulemma) valeuutisilla hyvin. Ainakin kehuvat sillä. Nuori mies kertoo junassa kavereilleen menevänsä Keravalle katsomaan tappelua. Kaverit kehuvat, kuinka tarpeen vaatiessa kotoa löytyy järeitäkin aseita. Yksi vilauttaa puukkoa povitaskussaan. Nuorehko mieshenkilö laittaa kahvimukin Teboilin pihassa roskiksen päälle, käärii sätkän ja heittää tyhjän purupussin maahan. Tyttöystävä/sisko/hoitaja laittaa paperin roskiin. Mieshenkilö sentään väistää. Kun pyydetään. Tämmöistä olen nähnyt. Tässä kuussa.

Koulukiusaaminen jatkuu, kiusattujen pitää muuttua kovemmiksi tai vaihtaa koulua. Kiu- saajia ei saa syyllistää. Kiusaajien vanhempia ei saa syyllistää. Tai edes kiinni. Yhä nuorempien puhelimiin ilmestyy yhä tylympää materiaalia. Joka koulussa, joka luokassa on yksi oppilas, jolle hiukan vanhemmat ”kaverit” ovat opettaneet, miten löytää kovaa kamaa. 4 sekuntia SAW-elokuvan mainosta ja hyvästi yöunet. Tyttöjen on hyvä oppia, että menestyäkseen laulajana pitää esiintyä uimapuvussa. Ja heiluta-sitä-persettä! Muista, että olet aina ja iänkaiken vain naislaulaja.

Työnantajat jakavat liikuntaseteleitä ja kannustavat mindfulness-harjoituksiin (MF Turbo2-versiota suositellaan). Ei siksi, että työntekijät voisivat paremmin tai että olisi hyvä mieli, vaan siksi, että kaikki voisivat tehdä työnsä tehokkaammin. Ihminen, joka myy mindfulnessia, aloittaa nettisivuillaan olennaisesta: ”Mitä mindfulness on ja miten se hyödyttää työkykyäsi”. Ihan eivät sanat ”kauppa” ja ”mindfulness” minusta sovi samalle otsikkoriville.

rahaanegarahaanegarahaanega

Paljo välii! Tärkeintä on se, että hoitaa massit himaan ja on kuuluisa. Me ihmiskunnan lottovoittajat olemme juuri sellaisia turhapuroja, että mikään parodia ei naurata enempää kuin todellisuus. Auto! Turkki! Kalliimpaa viinaa! Kaukana kotoa! Meillä on varaa kahmia kaikki tarjotut työt, kun menestys alkaa. Nyt on Akun vuoro palaa loppuun, levätä ja palata antamaan haastattelu: ”Nyt tajuan, että olin hillitömän ahne urpo, joka unohti sisimpänsä rahan vuoksi, koska kulttuurimme käski. Minun on muututtava.” Ei vaiskaan. ”Kävin pohjalla. Nyt ymmärrän levon merkityksen. Ensi kesänä teen vain kolme elokuvaa.” Mut-se-hoiti-massit-himaan.

Kohta taas henki kulkee ja siedän junamatkan. Juna vie hyvien ihmisten seuraan. On hetkiä, jolloin asiat tuntuvat sujuvan. Leonard Cohen lauloi, Buster Keaton katsoi, Pentti Siimes astui näyttämölle. Keikalla on hetkiä, jolloin ihmistä helppo rakastaa. Kaikki tapahtuu siellä, sillä hetkellä, livenä eikä kellään ole niin paljon rahaa, että sitä voisi ostaa.

E Street Punks Hakasalmen huvila 4.9.2016

100 MINUUTTIA FLOW-TILASSA

The Duke

6 pelimannia, 16 mikrofonia, 18 biisiä, +21 °C, 100 minuuttia: Hakasalmen huvila ja Punk’n’soul’n’rock’n’roll-Piknik.

Sunnuntaiaamu menee näinkin: 7:45 herätys, 9:00 autot täyteen, 9.55 paikalla, sähköt saatiin klo 11, pitkä sound-check ja ykskaks onkin 22 minuuttia aloitukseen.

E Street Punks Hakasalmen huvila 4.9.2016

© COPYRIGHT Ann L Andersson

Kun on komiat puitteet ja soundit viimeisen päälle, niin mikäs siinä on vajotessa sellaiseen hikisen-rentoon flowtilaan, jossa mikään ei tee kipeää, kaikki onnistuu ja kun menee pieleen, niin menee hienosti pieleen.

Yleisöä on, tulee, ei juuri mene, aurinko paistaa, kaikki onnistuu. Oma musiikki kuulostaa hyvältä. MEIDÄN musiikki kuulostaa hienolta. Meidän yhteiset valinnat ja hinkkaamiset kuuluu nyt hyvin miksattuina. Ja joku muukin näyttää tykkäävän. Juuri tässä on nyt hyvä olla.

E Street Punks Hakasalmen huvila 4.9.2016

© COPYRIGHT Ann L Andersson

Vanhan liiton tuttuja tuli, eivät oikein tienneet mitä odottaa. Suu messingillä piknikin jälkeen, laadukas kommentti: ”Hämmentävä spektaakkeli!”.

Aletaan pikku hiljaa lähestyä springsteeniläisiä mittoja setissä. Eipä kyllä keikan hyvyyttä kellolla mitata, mutta jos nyt bändi tykkää soittaa ja joku kuunnella, niin anti mennä vaan. Hassua kuvitella, että joku joskus vielä ostaisi lipun keikalle ja valittaisi: ”liikaa vastinetta rahoille!”. Kunhan päästään 180 minuuttiin, alkaa tapahtua… Punkin estetiikkahan on kuin lihaliemikuutio tai Kosminen Akseli: ”se on siis NIIN tiivis…se on siis NIIN TIIVIS”. 40 minuut-tia on hyvä setin kesto, jos bändi ajaa kovaa eikä pysähtele töyssyissä. Sävyjä on vähän ja hyvä niin. Vuoristorata-rock taas pysähtyy hautausmaalla, eksyy pikkuteille ja palaa rytisten highwaylle.

Steve Van Zandtilta kysyttiin, miltä tuntuu soittaa 3,5-4 tuntia. ”Ei miltään. Me soitetaan biisi, sitten toinen biisi. Sitten sattuu jotain hassua, ja sitten taas soitetaan. Ja hups-3 tuntia onkin mennyt!” Siinähän se flow-tilan kiteytys tulikin.

 

Nuoruuden vangit

The Duke

”Uho, tuho ja nöyrä paluu” -Jarkko Jokelainen kertaa Sueden tarinaa, Otto Talvio arvioi uuden Night Thoughts-levyn.”Suede kasvoi aikuiseksi” **** (HS 20.1.2016)

Suede pamautti 90-luvulla mahtavia ”hymnejä yön pimeydessä säteileville nuorille” (hyvä Jarkko!), kadotti punaisen langan, lopetti 2003 ja palasi 2010. Ja nyt he näyttäisivät olevan aikuisia. Mahtavaa!

Brett Anderson, 48, laulaa nyt jälkikasvustaan ja vanhemmuuden peloista. Mistäs sitten? ”Minun on turha yrittää teeskennellä, että olisin parikymppinen”. Yllättävän moni musikantti yrittää. Hiusraja karkaa, kohta karkailee vähän muutakin, ylä-äänet ei oikein irtoa ja pakkoko se oli näin monta säkeistöä kirjoittaa…Popin puolella mahtaa olla työlästä keksiä Madonnalle ja Kylielle mielenkiintoista laulettavaa ja ei-ihan-säälittävää ketkuteltavaa. Rokkareista monet pärjäävät 70-vuotiainakin. (Mötley Crue! Keski-ikä näyttäisi olevan 85 ja hyvin vetää äijät viimeisiään!) Mutta jos ei halua viettää harmaita vuosiaan ihan nostalgiajukeboxina, niin mistäs sitä laulaisi? Let’s spend the life together? C’mon baby, light my fire-place?

Otto: ”Keski-ikäiset huolet: lasten turvallisuus, ikääntyvät vanhemmat, riittämättömyys puolisona. Jos näin arkinen lähtökohta sanoituksille tuntuu lattealta verrattuna huumeita ja seksiä tihkuvaan menneisyyteen…”

Mikäpä ei ensivilkaisulla tuntuisi latteammalta kuin rikollisen toiminnan ylläpito, sekavuus-tilat ja seksi juovuksissa! Sepä vasta elämää! Mutta sitten: kello lyö. Kaikki. Meidän aikuisten mielestä happikaapin vieressä valvominen, omaishoitajana toimiminen ja kantoliinan sovittaminen arkun vierellä ei ole latteaa. Milloin tahansa voi joutua lähtemään 100 lasissa, ilman karttaa, silmät kosteina. Miten tässä vielä ehtisi kankkusessa puhisemaan?

Mat Osman, basso: ”Meille kerrottiin, että kappaleiden on nykyään napattava mukaansa ensimmäisten 15 sekunnin aikana, koska sen jälkeen ihmiset klikkaavat Youtube-videon pois päältä”. HYVÄ, ETTÄ KLIKKAAVAT. Kuka haluaa pikaruokafaneja, jos musiikki on slow food, deep-fried, sanat raw ja well-done? Sonylta saa (aivan varmasti saa) kuulokkeet, joilla voi kuunnella kahta biisiä yhtä aikaa! Warnerin Fastlane-sovellus näyttää Youtube-videot jopa nelinkertaisella nopeudella äänenlaadun LAINKAAN kärsimättä! Chorus Finder (©Philips™) etsii kertsin ja leikkaa tylsät kohdat pois. Ei kun se olikin radio… Hauska kuulla, että Suede ei kuunnellut, mitä heille kerrottiin.

Otto: ”Anderson osoittautuu uskottavammaksi laulaessaan rehellisesti omista tunteistaan kuin jahdatessaan suedemaista mielikuvamaailmaa.” Tämä aikuistuminen ei onnistunut Jon Bon Jovilta. Jomppa on jäänyt pysyvästi Bonjovilandiaan, pelkää koko ajan että yleisö pelkää muutosta ja tekee vielä yhden biisin pohjalta: baby-together-juostaan jonnekin-forever! Onneksi kaikkia ei haittaa, että kuulijoita on vähemmän, jos he kuuntelevat enemmän.

Pojat on poikia, miehet ei ole. Jossain siellä lomautusten ja korvatulehdusten välissä ON rock’n’rollia.