1. Et voi voittaa 2. Et voi päästä tasoihin 3. Et voi luovuttaa.

On ollut vilkasta.

Vuonna 1985 vilkas bänditoiminta ei sisältänyt videoiden ja radio-ohjelman tekoa, live-netti-TV:lähetyksiä eikä FB-päivityksiä. Ainoa, mitä päiviteltiin, oli menestyvien bändien huonous.

Neuvostoliiton (!) vedellessä viimeisiään, bändit lähinnä treenasivat, keikkailivat ja levyttivät.

Nyt on aika keskittyä levyttämiseen. 30 biisistä valitaan 18, joista tehdään demot ja levylle asti päässee 10-12. Toki ennen demotusta puristamme kaikista biiseistä löysät pois. Mutta ennen kuin voi puristaa löysiä pois, täytyy tietty soittaa ja laulaa paremmin. Ja sitähän voi treenata!

cdesp

Tammikuun keikat ovat siis viimeiset pitkään aikaan.

Näinkin tehdään biisi: otsikko eli ”Ginsbergin teoreema” on laadukas parodia termodynamiikan pääsäännöistä. Runoilija Allen Ginsberg julkaisi sen vuonna 1975. Mutta kas, Charlie Smalls sävelsi nuo sanat jo vuonna 1974 musikaaliin The Wiz. Silloin ne kertoivat mustien mahdollisuuksista Yhdysvalloissa. Luulin pitkään, että ne kertovat ihan vaan elämästä, kaiken merkityksestä ja varsinkin sen etsimisestä. Sitten harhaluulin, että kyseessä on tieteellisen tutkimuksen motto. Vihdoin ja viime viikolla tajusin, että tämä luettelohan kertoo rock’n’rollista – ikinä ei oo hyvä, mutta on pakko vatkaa!

Tuossahan sitä jo onkin niin paljon kerroksia, että siitä voisi tehdä biisin. Sen nimeksi tuli Et voi luovuttaa.

E Street Punks Tavastia 14.9.2017

E Street Punks valokuvina

Managerimme Riikka Koksu on kunnostautunut valokuvauksen saralla.

E Street Punksin kuvat on nähtävillä tammikuussa Jukka Male museossa sekä Rikhardinkadun, Tapiolan ja Sellon kirjastossa. Helmikuussa kuvat on nähtävillä Malmin ja Tikkurilan kirjastossa.

E Street Punks esiintyy Oma tila -valokuvanäyttelyn avajaisissa akustisesti. Avajaiset 9.1.2018 klo 18 Kaapelitehtaalla, Jukka Male museossa. Kaikille avoin tilaisuus, vapaa pääsy. Tervetuloa!

Lue lisää täältä.

Ettehän sitten soita liian lujaa?

The Duke

Teimme 9 keikkaa kirjastoissa. Teemu sen keksi. Keikkoja sopiessa suurin huoli oli tuo otsikossa mainittu. Ilmoitimme kirjastoille, että ihan akustiselta pohjalta ei onnistu, mutta lupasimme käyttää äänentoistolaitteita hyvän, miellyttävän, kuulijaa hivelevän ja ei-liian-lujan balanssin luomiseksi. Tämä onnistui.

Kirjastojen työntekijät hoitivat pelipaikat kuntoon moitteettomasti ja ilahduttavan usein huomasimme henkilökunnankin kuuntelevan keskittyneesti. Yksi kohdeyleisömme merkittävä sektori onkin lukeneisto. Toinen on rock-musiikin arvostajat.

Bändi oppi soittamaan hiljaa ja vielä hiljempaa. Aluksi tietysti hirvitti – rock’n’rollin oudoimpia hetkiä ON hiljaisuus. Eli sitä kohti siis useammin! Saimme vihiä biiseistä, jotka toimivat erittäin hyvin kevyemmälläkin otteella. ”Tytöt ei enää nää”-biisin hitaammasta ja rennommasta versiosta taisikin tulla lopullinen. Osa meistä oppi laulamaan paremmin, kun ei tarvinnut, eikä voinut, puskea.

Yleisöä oli vähän, jonkin verran ja vähän vaihtelevasti. Paljon oli kuitenkin ihmisiä, jotka kuuntelivat. Muutahan musikantti ei toivo kuin että joku kuuntelisi. Iloksemme bongasimme myös katsojia jotka TODELLA katsoivat. Terveisiä Rouvalle Tikkurilasta! Ja Selloon myös!

Aivan oma lukunsa olivat Sellon ja Malmin kirjaston pikkuneidit, jotka kuulivat rytmin kutsun ja ottivat sen ilolla vastaan, jopa kontaten. Ja aina kun ollaan elämää mullistavien asioiden äärellä, on hyvä välillä juosta äidin syliin!

IMG_7492

E Street Punks hyppii, veuhtoo ja hikoilee kirjastoissa ihan niin kuin olisi isompikin keikka. Tietysti. Onko vaihtoehtoja? Muistakaamme aina C. Hugo Häkkisen kuolemattomat sanat: ”Jos et sä ota polvee Iisalmessa, et sä kyl ota Lontoossakaan”.

Kolmannen keikan paikkeilla pääsimme sinuiksi äänentoiston kanssa ja aloimme surffata tilanteen päällä. Tuolloin kiertueen sloganiksi vakiintui pahoittelu-joka-ei-pahemmin-pahoittele:
”Jos musiikki tuntuu tulevan liian lujaa, niin LUKEKAA KOVEMPAA!”

Golden Classics Cafe & Bar 14.10.2017 ohjelma julki

Ylpeänä julkistamme jo perinteeksi muodostuneen Golden Classics Cafe & Bar syksyisen keikan ohjelman.

La 14.10.2017 Golden Classics Cafe & Bar, Jätkäsaari

Klo 21.30 E Street Punks
Klo 23.00 The Hel-Gators

Lue myös pähkinöiksi menneen managerimme taustoitus asiaan. FB-tapahtuman löydät täältä ja koko keikkakalenterimme täältä.

Olet lämpimästi tervetullut!

TAVASTIA-KLUBI 14.9. KLO 20:10:06

The Duke

 

RAMONES: SWALLOW MY PRIDE

THE SOLUTION: GET ON BACK

LITTLE RICHARD.: OOH! MY SOUL

ROY ORBISON: IN THE REAL WORLD

KING CURTIS: MEMPHIS SOUL STEW

20:30: E STREET PUNKS

Aloitusaika muuttui edellisen blogin jälkeen. Liput täältä.

Yllä ennakointibiisit niille, jotka haluavat olla ajoissa parhailla paikoilla. Kymmentä yli tulee 1 punk, 1 soul ja 1 rock’n’roll. Ja sitten tietysti Roy ja King. Kun Memphisin soulpata alkaa kunnolla porista, bändi nelistää lavalle ja näkee –mitä? Suomalaisen puolikaaren1? Epämääräistä haahuilua2 kaikilla ulosmenoreiteillä? Vellovan yleisömassan? Ehkä ei vielä.

Bändi tekee joka tapauksessa parhaan keikkansa. Läpilyömättömien orkestereiden täytyy parantaa suoritustaan jatkuvasti. Niinpä menestyjien parhaat illat tapahtuvat usein ennen suurta suosiota. Silloin, kun on vielä jotain lunastettavaa. Kun fanit pitää poimia käsipelillä, yksi kerrallaan, vaikka sitten kirjaston hyllyjen välistä. Jos suosiota tulee, alkuperäiset fanit muistelevat kaiholla legendaarisia keikkoja, joissa oli 1-19 katsojaa. Toisinaan tiukimmat original-fanit eivät hyväksy uusherännäisiä, jotka ”diggaavat bändiä vain, koska se on suosit-tu”. Ei haittaa, bändille yleisössä on vain ihania ihmisiä, jotka ovat vapaaehtoisesti paikalla.

Vaikka bändi tekee kotiläksynsä, ottaa virheistä opikseen ja painaa joka keikalla paremmin kuin koskaan, tehokkain keikanparantaja tehdään yhdessä yleisön kanssa. Se on se huumaava kierre, joka syntyy, kun bändi hoitaa hommansa ja saa yleisöltä minkä tahansa vihjeen siitä, että nyt toimii. Bändi lisää höyryä, yleisö syttyy, tunne tarttuu, kierrokset nousevat ja yhtäkkiä ei enää ole Artistia, Joka Suorittaa eikä Yleisöä, Joka Ihmettelee. Tämä tapahtuu tusinankin katsojan edessä, mutta huimaaviin tehoihin päästään vasta, kun:

 

äänenpaine [katsojat] ≥ äänenpaine [PA-laitteisto]

 

kaava

(Ei informaatiota. Tarkoitettu tekemään sivusta vetävämmän näköinen)

Kovin olin nuori silloin, kun Kari Peitsamon Skootteri nosti Tavastian katon taivaisiin ja Kari kiitti: “Te teitte tän!” Taisi osoittaa minuakin sormella ja hoki vaan: “Te teitte tän.” Silloin en ihan tajunnut, mitä tuli tehtyä – mehän vaan katsottiin ja taputettiin ja huudettiin ja sellasta kaikkee!

Seuraava mahdollisuus kattoremonttiin on tasan kuukausi Tavastiasta: 14.10 Golden Classic Caféssa, mukana esiintyjä, joka on totisesti tottunut siihen, että kiehuu!

_________________

[1] Likilaskuinen puoliympyrä, jossa katsojien eturivin etäisyys lavan keskipisteestä saadaan vähentämällä salin leveyden puolikkaasta kolmen ihmisen paksuus.

[2] Pitäiskö jäädä vai juoda/ei täällä oo ketään/jos jäis pääsis puolikaaren eturiviin/jos kuitenkin jois/MIKÄ TÄN BÄNDIN NIMI ON?

TAVASTIA-KLUBI 14.9. KLO 19.53.17

The Duke

Roy Orbison: In the Real World

King Curtis: Memphis Stew

E Street Punks

 

Billy Joel julkaisi biisin ” Say Goodbye to Hollywood” vuonna 1976, Ronnie Spector & the E Street Band levytti parhaan version vuotta myöhemmin. ”Bobby’s driving through the city tonight in a hot new rent-a-car…”. Jokainen pysähdys liikennevaloissa on elämää suurempi, Little Stevenin tuottama äänivalli kaatuu uljaasti päälle ja Ronnie Spectorin ääni on Ronnie Spectorin ääni – tietenkään siitä ei tullut hittiä.

Halusin suomentaa tämän unohdetun järkäleen. Pääsin kertosäkeeseen ”Heitä hyvästit Tavastialle jotain jotain…” kun huomasin, että ei mene rytmisesti ihan oikein, mutta ajatushan on mahtava! Ensin yritin tietysti keksiä amerikankokoisen tarinan laulajasta joka/bändistä jonka laulaja/heistä kahdesta jotka yö erotti…”Helsinki – savun ja sumun kaupunki…” Tultuani järkiini päätinkin kirjoittaa dokumentin omasta elämästäni.

ESPtuikebwrajaus

1) Nuorten ihmisten bändit eivät yleensä pääse Tavastialle. (Eri mälsää!)

2) Joidenkin nuorten ihmisten bändit pääsevät Tavastialle. (Ja se on meille ihan oikein!)

3) Joidenkin entisten nuorten bändit eivät yleensä pääse Tavastialle. (Niinpä.)

Ja valmis! Näinkin mutkikkaita polkuja pitkin syntyy keikan avausbiisejä.

Olen unelmoinut pääsystä Tavastialle aika kauan – yksin sinne ei kyllä kannata minkään bändin yrittää. E Street Punks on tarvinnut matkaseuraksi Riikan, Juhan, Lauran, Mekun, Ainon, Marjan ja monta muuta. 40 minuuttia Urho Kekkosen kadulla on hyvä alku.

Roy Orbison ja King Curtis.