The Duke

6 pelimannia, 16 mikrofonia, 18 biisiä, +21 °C, 100 minuuttia: Hakasalmen huvila ja Punk’n’soul’n’rock’n’roll-Piknik.

Sunnuntaiaamu menee näinkin: 7:45 herätys, 9:00 autot täyteen, 9.55 paikalla, sähköt saatiin klo 11, pitkä sound-check ja ykskaks onkin 22 minuuttia aloitukseen.

E Street Punks Hakasalmen huvila 4.9.2016

© COPYRIGHT Ann L Andersson

Kun on komiat puitteet ja soundit viimeisen päälle, niin mikäs siinä on vajotessa sellaiseen hikisen-rentoon flowtilaan, jossa mikään ei tee kipeää, kaikki onnistuu ja kun menee pieleen, niin menee hienosti pieleen.

Yleisöä on, tulee, ei juuri mene, aurinko paistaa, kaikki onnistuu. Oma musiikki kuulostaa hyvältä. MEIDÄN musiikki kuulostaa hienolta. Meidän yhteiset valinnat ja hinkkaamiset kuuluu nyt hyvin miksattuina. Ja joku muukin näyttää tykkäävän. Juuri tässä on nyt hyvä olla.

E Street Punks Hakasalmen huvila 4.9.2016

© COPYRIGHT Ann L Andersson

Vanhan liiton tuttuja tuli, eivät oikein tienneet mitä odottaa. Suu messingillä piknikin jälkeen, laadukas kommentti: ”Hämmentävä spektaakkeli!”.

Aletaan pikku hiljaa lähestyä springsteeniläisiä mittoja setissä. Eipä kyllä keikan hyvyyttä kellolla mitata, mutta jos nyt bändi tykkää soittaa ja joku kuunnella, niin anti mennä vaan. Hassua kuvitella, että joku joskus vielä ostaisi lipun keikalle ja valittaisi: ”liikaa vastinetta rahoille!”. Kunhan päästään 180 minuuttiin, alkaa tapahtua… Punkin estetiikkahan on kuin lihaliemikuutio tai Kosminen Akseli: ”se on siis NIIN tiivis…se on siis NIIN TIIVIS”. 40 minuut-tia on hyvä setin kesto, jos bändi ajaa kovaa eikä pysähtele töyssyissä. Sävyjä on vähän ja hyvä niin. Vuoristorata-rock taas pysähtyy hautausmaalla, eksyy pikkuteille ja palaa rytisten highwaylle.

Steve Van Zandtilta kysyttiin, miltä tuntuu soittaa 3,5-4 tuntia. ”Ei miltään. Me soitetaan biisi, sitten toinen biisi. Sitten sattuu jotain hassua, ja sitten taas soitetaan. Ja hups-3 tuntia onkin mennyt!” Siinähän se flow-tilan kiteytys tulikin.

 

Mainokset